perjantai 22. toukokuuta 2015

Aluksi


Ajatuksia kirjoitelmieni taustaksi
ESIPUHE


Johdantona kirjoitelmiini haluaisin sanoa jotain yhteenvedoksi. Tai kerron jotakin niistä taustalla olevista ajatuksista, joista johtuen olen antanut tietynlaisen muodon ja rakenteen sekä sisällön teksteilleni.

Minun on tarpeen kiittää sekä lukijoitani että niitä, joiden kanssa olen voinut keskustella kirjoitelmistani. Yksin en olisi saanut aikaan kuin muutaman epävarman rivin korkeintaan enkä kehtaisi antaa niitä kenenkään kriitillisen tarkastelun kohteeksi. Yhdessä tekeminen on yksin tekemistä yhteistyössä toisen kanssa. Lapsikin sen tietää. Vanhemmat tekevät ensin lapsen puolesta, sitten lapsen kanssa ja lopulta lapsi tekee itse ja vanhemmat voivat iloita yhdessä hänen kanssaan aikaansaannoksista. Siitä se luova tekeminen lähtee eikä suinkaan käskemisestä.

Kaikki ihmisen aikaansaannokset ovat sekä hyvässä että pahassa saaneet alkunsa ideasta. Aluksi oli idea ja sitten tuli sana ja teko. Pienestä rakastavasta katseesta sodan melskeeseen, kaikki on ideasta lähtöisin. Jos liikautan sormeani, voisi tarkka tutkimus löytää hieman ennen tekoa aivoissani pienen muutoksen. Tekoani edelsi siten ajatus.

Myös tekemättä jättäminen on teko ja kumpuaa samasta lähteestä kuin aktiivinen toiminta. Tekemättä jättäminen on teko siinä kuin rakkauden tai kateuden sävyttämä työ. Siksi minäkin kirjoitan. En voinut olla tekemättä mitään, kun havaitsin epäoikeudenmukaisten tekojen alkavan vaikuttaa liiaksi monen tuntemani ihmisen elämään. Ei kaikilla ole mahdollisuuksia tehdä hyvää, vaikka haluaisivatkin. Jokaisella on halu hyvään, mutta keinot voivat olla vähissä.
Me kaikki olemme rakkauden ideasta syntyneet ja matkamme päättyy ikuiseen uneen. Mitä niiden hetkien ulkopuolella tapahtuu, on uskon asia enkä arvele pystyväni siihen vastaamaan. Siksi minun on paras keskittyä syntymisen ja kuolemisen väliseen aikaan.

Elämämme tärkein valinta liittyy siihen, olemmeko rakkauden vai tuhon ideoita toteuttamassa. Jos välillä tulemme tehneeksi kateuden ja vihan töitä joko tahtoen tai tahtomattamme, on meillä aina hyvä mahdollisuus korjata virheitämme. Viisaat ovat sanoneet, että koko kulttuurimme perustuu tähän haluun korjata sitä, missä olimme tehneet tai jopa ajatelleet pahoin. Syyllisyys on erinomainen matkatoveri, mutta syyllisyydessä piehtaroiminen tai sen lääkitseminen ylenmääräisen viihteen tai turruttavien aineiden avulla ei johda mihinkään kovin hyvään ja rakentavaan. Sen sijaan hyvä työ auttaa sekä tekijää että sitä, joka saa sen teon hedelmistä osansa.

Elokuvista

Kirjojen ja elokuvien tekeminen perustuu tarpeeseen tehdä hyvä teko. Elämää suurempia elokuvia on niin valtavasti, että joudumme kohtaamaan rajallisuutemme. Emme millään ehdi nauttia niitä kaikkia. Mutta parempi on katsoa yksikin hyvä elokuva kuin ei elokuvaa ollenkaan. Ja parempi on rakastaa yhtä ihmistä koko maailman sijasta verrattuna siihen, ettei rakasta ketään. Tosin rakkaus voi olla myös salattua ja ilmenee silloin ryhtymättömyytenä tihutöihin. Maan hiljaisten rakkaus on aina hyvä huomata eikä vain niitä, jotka ovat näkyvimmin esillä. Vaatimaton puurtaminen läheisten kanssa ja heidän hyväkseen riittää useimmille meistä ja niin on mielestäni hyvä.

Suomifilmi on täynnä todellisia helmiä, vaikka osa näistä elokuvista on kriitikoiden hampaissa vieläkin. Meidän on hyvä muistaa sekin, että jokainen kirja on suuri saavutus. Samoin jokainen elokuva, joka on saatu julkaistuksi asti on kiitoksen arvoinen työ. Ja jos katsomme näitä teoksia vailla ennakkoasenteita, voimme tavoittaa niissä elämänviisautta jos ei muutoin, niin hyvä huumorin muodossa. Kuten tulen myöhemmin kertomaan, huumorin ei tarvitse kerskua viisaudellaan, koska se on viisautta sellaisenaan. On nimittäin suuri saavutus ihmiselle, että hän oppii suhtautumaan elämään enimmäkseen ilman liiallista tosikkomaisuutta. Kun leikki katoaa ihmisen elämästä, on se hyvä löytää uudelleen. Siinä yhdessä katsotut elokuvat voivat olla erinomaisena apuna.

Meidän näyttelijämme elävät valkokankaalla ja ruudulla vielä pitkään senkin jälkeen, kun on tullut meidän sukupolvemme aika väistyä. Meitä muistelevat ne, joita olemme rakastaneet. Elokuvan näyttelijä rakasti paljon ennemmän kuin me muut, sillä ilman rakkautta hän ei olisi ryhtynyt siihen hankkeeseen, joka toi hänet valkokankaalle. Ohjaajan nimen muistavat lähinnä elokuvan harrastajat ja he ymmärtävät miten erinomaisen tärkeä hänen tehtävänsä on ollut.

Sijoitusklubi Wincapita

Tärkeänä punaisen lankana kirjoituksissani on tahallisten ja tahattomien väärinymmärrysten sävyttämä sijoitusklubi Wincapitan tarina. Olen huomannut viimeistään kirjoitustyötä tehdessäni, miten Klubin puolustaja on miltei mahdottoman tehtävän edessä. Viisaatkin ihmiset ovat menneet niin pahasti vipuun, että heidänkään päätään on melkein mahdotonta kääntää. Vahvoina elävien ennakkoasenteiden takia toisenlaisen tiedon vastaanottaminen, ajatteleminen ja omaksuminen koetaan turhaksi. Juttuhan on todettu pyramidipeliksi ja huijaukseksi jo vuosia sitten. Niin selkeästi se oli huijaus, ettei sitä tarvinnut sellaiseksi edes todistaa. Sehän riitti, kun viranomainen sanoi niin televisiossa ja kaiken lisäksi otettiin joku hyvä asiantuntija antamaan lausuntojaan. Taloustieteen professori todisti, ettei valuuttakaupalla voi rikastua. Psykiatrian tiedollinen auktoriteetti sanoi painavia sanoja huijarin ja huijatuksi tulleen mielen rakenteesta ja persoonan häiriintyneisyyden laadusta. Ei hänenkään tarvinnut tietää, oliko Wincapita oikeasti huijausta vai eikö ollut. Niin hänelle kerrottiin ja se riitti hänelle tiedoksi. Ikävä kyllä hänen sanomisiaan pidettiin lisätodisteena Klubin rikollisesta luonteesta.

Olen vahvasti sitä mieltä asiaan perusteellisesti perehdyttyäni, että virallinen totuus Wincapitan suhteen on täysin virheellinen. Hannu Kailajärven ja kumppaneiden perustama sijoituskerho teki toki virheitä, mutta sen päämääränä ei todellakaan ollut missään tapauksessa huijata ketään. Jos puhumme taas siitä, mistä kaikki ihmisen teot saavat alkunsa, niin Hannu Kailajärven idea oli rakentava. Hän voisi tuoda hyvinvointia ja vaurautta sekä itselleen että muille omilla keksinöillään. Näin tapahtuikin, kunnes suuri luuta alkoi lakaista. Keskustelufoorumien nimettömän asiantuntijat onnistuivat ideoimaan huijausteorian. He uskoivat siihen varmasti ja ilokseen saivat Suomen viranomaiset jakamaan saman näkemyksen.

Taas oltiin tilanteessa, missä ihmisen aikaansaannokset ovat ideasta lähtöisin. Olen kirjoittanut paljonkin ase-ja arpajaishallintopäälliköstämme. Hänen hyvää tarkoittava ideansa oli päästä pelastamaan kansa huijarin kynsistä. Siinä hän tekikin kaikkensa ja onnistui hankkeessaan luvattoman hyvin. Hän teki niin perusteellista työtä, että vielä yli seitsemän vuoden päästä ollaan saman ajatusvirheen vallassa. Ei ole mitään keinoa muuttaa ajatusvääristymiä silloin, kun mediakaan ei suostu tuomaan esille muuta kuin virallista totuutta.

Tämän vuoksi olen ryhtynyt tähän toivottomalta tuntuvaan työhön. Olen oppinut siinä tavattoman paljon myös suomalaisesta oikeuskäytännöstä yleisemminkin. Olen todennut mahdottomaksi saada oikeutta silloin, kun juttu on ennalta päätetty tietyllä tavalla. Se on hyvin surullinen havainto, samoin kuin päättäjiemme sokeus ja haluttomuus todella perehtyä heille vieraasen aihepiiriin, vaikka se koskisi kipeällä tavalla suoraan tai välilliseti jopa kymmeniä tuhansia kansalaisia ja heidän oikeusturvaansa.

Puolustuspuheenvuorojemme ohella saan toteuttaa ideaa elokuvan tekemisestä. Sitäkin tämä artikkelikokoelma palvelee. Ajatukseni on yksinkertaisesti sanottuna ottaa vanhat näyttelijät uusiin rooleihin. Käsikirjoituksen sisältönä ovat sijoitusklubi Wincapitan värikkäät vaiheet sijoitettuna menneeseen aikaan. Tämän päivän erinomainen näyttelijäkaarti saa esittääkseen entisaikojen tähtien rooleja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti